lauantai 10. marraskuuta 2007

Aluksi

No niin. Vihdoinkin on flunssa takana ja aika istahtaa alas Anti-Oidipuksen seuraan. On kuin tapaisi vanhan ystävän. Me kummatkin olemme kasvaneet, menneet eteenpäin. Silti saapuminen ei tule kysymykseenkään. On vain mentävä eteenpäin. Kymmenen vuotta on kulunut uskomattoman nopeasti ja on aika katsoa toisiamme silmiin ... taas kerran.

Olisi helppoa kopioida vanhempaa tutkimusta ja päivittää sitä sieltä ja täältä, mutta me emme aio sortua siihen. Matkaamme taas kerran yhdessä kohti tuntematonta ja nollaamme aikaisemat löydökset. Niiden arvoa ei tarvitse kieltää. Siellä ne ovat ja kaikki voivat niihin tutustua. Nyt on kyseessä aivan jotain muuta.

Tällä kertaa kaksi ystävystä istuutuvat oluen äärelle ja alkavat puhumaan. Toinen keskeyttää toisen kun näkee sen tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi. Ei tämä mikään virallinen kuulustelu ole. Hengitetään raikasta ilmaa ja humallutaan omaan tahtiimme. Joku voi keskeyttää meidät merkkaamalla punakynällä marginaaliin "Väärin. Ettekö te nyt juuri oidipaalista sanomaanne! Miten katkeria te olettekaan. Eihän noin saa sanoa tai kirjoittaa. Olkaa tosissanne. Nostakaa sotakone!". Siitä vain. Se on peace tai tulee turpaan.

Vielä pahempaakin voi tapahtua. Joku takakireä oppinut voi tunkeutua seuraamme hikikarpalot otsalla vaatien akateemista kurinalaisuutta ja johdonmukaista argumentaatiota. Mutta me olemme baarissa viettämässä aikaamme. Emme saamassa mitään aikaiseksi. Nautinto ja ilo ovat joillekin niin vieraita.

Mutta ristiriitaisuutta korostaaksemme tulemme aloittamaan tämän lukupiirin seuraamalla Anti-Oidipuksen kappalejakoa. Ensimmäisessä istunnossamme tulemme käsittelemään teoksen ensimmäisen luvun "Halukoneet" ensimmäistä kappaletta "Halutuotanto" (s. 9 - 16).

Nyt on jatkettava humaltumista. Istunnot käydään silmät punaisina päihtymyksen jälkeisessä raukeudessa. Siihen asti - "Tarjoilija! Seuraava kierros. Emme ole vielä tarpeeksi humaltuneita."

Ei kommentteja: